tapaamisia ja jatko-opinnot

Miten mulla menee aina joku kuukausi ennen kuin saan skannattua… Laiska Verna, laiska!

Tags: , , , ,

44 kommenttia - “tapaamisia ja jatko-opinnot”

  1. keijjo Kirjoittaa:

    Huh huh. Toi on se jekku millä systeemi ahmaisee. No, onnee, tuskin työelämäkään mitään olis tarjonnu. terv. optimismin mannekiini

  2. Aura Kirjoittaa:

    No, mut siellä lienee paremmat alan koulutusmahdollisuudet kuin Suomessa, ja parissa vuodessa taloustilanne voi muuttua. Ite just funtsin että haluaisin takaisn kouluun. Nyt on hölmö olo kun on ihan tyhjän päällä eikä tiedä “mitä tekee isona”. Koulussa on sentään jotain tekemistä ja joku paikka minne kuulua vielä pari vuotta…

    Näin muuten unta että mulla oli 13″ MacBook ja olin ihan innoissani siitä, vaikka sen näyttö on liian pieni graafiseen työhön. Se ois kyl kivan kokoinen raahattavuutta ajatellen.

  3. verna Kirjoittaa:

    Vähän meinasin jos olis yrittänyt työelämään hakeutua, mutta kun asiat on miten on (eli tuskin mitään tarjolla), ehkä nyt sit hoidetaan toi koulutus pois alta.
    Samaan tutkintoon menis Suomessa kuitenkin multa taas 4 vuotta (jos nyt pitää paikkansa mitä oon kuullut), kun en tiedä miten ne tunnistaa “Higher National Diplomaa” jonka nyt sain graafisesta, ja jonka ansiosta pääsen suoraan kolmannelle vuodelle Visuaalisen kommunikaation tutkinto kurssille.
    Vaikka kyl vähän kammottaa Irlannissa viel 2 vuotta asuminen. Se aika vaan pitenee ja pitenee.

    Ehkä musta sit tulee joskus “isona” graafinen suunnittelija. Tai opettaja (jos ton tutkinnon saan, hyrr).

    Mulla menee vielä 15″ selkärepussa ihan hyvin, jos ei ole liikaa muuta tavaraa (yleensä kyl on). Vaikka oishan pieni silleen kiva ja kätsy.

  4. keijjo Kirjoittaa:

    Ope. Verna. Söpöä.

    Sitte ku on tarpeeks hyvä flash-kovalevyläppäri, kannattaa harkita pientä. Mutta ei o kivaa varoa kovalevyä.

  5. verna Kirjoittaa:

    Niin ei musta kyl varmaan opeksi olisi. : D

  6. keijjo Kirjoittaa:

    Päi vastoi, kuuntelisin kuuliaana

  7. Aura Kirjoittaa:

    Pienissä läppäreissä on vaan se että näyttö on liian pieni vaikka tehoja olisikin… kun tekee isolla näytöllä alkaa 15″ tuntua liian pieneltä. Tosin kaikkeen tottuu. Mulle tavaroiden raahaaminen alkaa olla liikaa, alkaa selkä kipeytyä.

    Kuinkahan tää lama jatkuu? Luovan työn tekijät ovat aina ahtaalla, ja kun säästetään niin siitähän säästetään ensimmäiseksi… tai sitte yritetään rahastaa toisten työllä tai vaaditaan että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Yritä siinä sitten raapia tarpeeksi rahaa elämiseen.

    Pitäis tosiaan miettiä tekee isona, ja se tuntuu hankalalta… Jotenkin “juttujen tekeminen” on ainoa jota kuvittelisi voivansa tehdä, koska se on se oma tapa elää, kuitenkin… Mutta kaikki hyvätkään eivät saa elää tekemällä pääasiassa sitä omaa juttuaan, joten ei mullakaan ole oikeutta vaatia sitä. Ja jos kaikki aika menee sitten johonkin oman alan työhön joka ei ole luovaa, ei siinä ole mitään järkeä… yhtä hyvin voisi vaikka siivota ja säästää kättään siihen että tekee illalla niitä omia hommia. Mutta ei sekään tunnu oikealta ratkaisulta. :/ Tosin enpä ole ainoa jolla on tämä ongelma.

    Ja sitten viel se että kuvituksien ym projektien lisäksi pitäisi kuulemma keikkailla… ei kaikki voi olla opettajiakaan, ja ite kyl totesin että musta ei ole siihen. Silloinkin kun vedin Limingassa “kurssia” luulen et siitä Antusta oli paljon enemmän hyötyä opiskelijoille vaikka se ei edes ollut opettamassa siel. Muutenkaan en tunne olevani pätevä neuvomaan muita, hävettää muutenki että on ollut niin paljon esillä kun on monia muita joilla olisi siihen enemmän pätevyyttä ja oikeutta.

    Hyviä opettajia ei kyl ole koskaan liikaa, ja vaikka susta tuliskin graafinen suunnittelija ei se sulje pois mahdollisuutta opettaa tai päin vastoin.

    Oho, tulipa pitkä ranttausvalitus, mutta johonkin pitää purkaa tätä tukalaa oloa. Täällä on 32 varjossa, perkules!

  8. keijjo Kirjoittaa:

    Sää tarttisit kokopäivätoimisen de-pessimistisoijan, Arua rakkaani.

    Kuvakerronnan merkitys on lisääntymään, siitä ei pääse mihinkään. Videoita ei jaksa netissä paljo katella. Animaatio on työlästä koneellistettunakin. Mutta sarjisblogeihin ei väsy millään. Ja sun taito on sitä luokkaa että Suomessa plus Pohjoismaissa on ehkä kymmenen yhtä herkkää. Näen sun joskus tienaavan hyvinkin mutta sää tarttisit managerin koska olet suloisuudestasi huolimatta maailman ehkä huonoimpia itsemarkkinoijia.

  9. Aura Kirjoittaa:

    Piirtäjän pitäisi harjoitella enemmän ja jaksaa keskittyä tekemiseen, ei mitään kaikki-valmiiksi-heti-nyt-en-jaksa-paneutua-mihinkään minkä virheen itse tein. Sitä tuhlaa aikaa ja ns. tippuu kärryiltä, toivottavasti kovin moni muu ei tee samoja mokia.

    Sarjisblogeilla ei tienaa, ja muutenkin tällä alalla on hankala saada kunnollista toimeentuloa: voi sanoa että mitä luovempaa työtä sitä huonommin siitä maksetaan (ja kuitenkin sitä enemmän taitoa se vaatii). Liikaa on kiinni myös onnesta ja suhteista, ja kun siihen lisätään Suomen olemattomat markkinat ja maailmalla oleva vielä isompi kilpailu niin, no…

    Mutta jatkan silti sitä yhtä sarjista. Kuka tietää jos joskus keksin vielä jonkun idean joka oikeasti ottaa tuulta…

    Piirtäjät ei kyllä yleisesti ottaenkaan ole parhaita itsensä mainostajia, ainakin mitä Kvaakissa oli puhetta niin aika moni ottaisi mieluusti jonkun hoitamaan käytännön asiat puolestaan…

  10. verna Kirjoittaa:

    Pessimismissä Aura kyl vie voiton, vaikka sitä kyl mussakin esiintyy. : D

    Ja Aura kyllä sun Oriveden koulun(?) oppilaat joita oon tavannut, on vaikuttanut tykkäävän sun opetuksista.
    Keijolla on kyl pointti että sun sarjisblogi jututkin kyllä toimii. Sua ei sit kiinnostais tehdä juttua sun omista havainnoista, vähän Guy Delislen tyyliin (näin esimerkkinä)? Sekin kun se kertoo omista matkoistaan ja havainnoistaan on musta tosi mielenkiintosta, eikä siinä kai ole niin paljon ongelmaa käsikirjottamisen kanssa. Ja sulla on mielenkiintoisia havaintoja, joita on hauska palata lukemaan. Ja kyllähän toi Millakin julkas yhen kirjan vaan sen blogimerkinnöistä, niin ei se ajatus ihan mahdoton ole siitä etteikö sarjisblogi juttuja vois julkasta (ja tienata).
    Ehkä sun pitää rekrytoida itelles manageri. : D

    En mäkään ois varmaan ikinä saanu sarjista aikoinaan ilta-sanomiin jos mun kaveri (Juuhanna) ei ois mainostanu ja esitelly jollekin random-tyypille mun juttuja, joka sitten antoi sarjakuvapäätoimittajan puhelinnumeron ja “suositukset”. Ite ollaan vähän liikaa silleen “mä oon niin paska” meiningillä, vaikka löytyyhän niitä paskempiakin, joilla sit on enemmän itsevarmuutta ja saa sitä duunii.

  11. keijjo Kirjoittaa:

    Kyllä Limingassakin tykättiin.

    Toi Delisle viittaus on hyvä. Unijutut nyt jotenki kolahti minulle siks kun tollasta “unimatkakirjallisuutta” ei liene liikaa tyrkyllä, ja ainakin se on persoonallista. Kun siinä on tavallisen näkösiä maisemia, se ei ammu yli, mutta tarinoiden poskettomuus synnyttää hienon olon.

  12. verna Kirjoittaa:

    Mä en oikeestaan ole pahemmin (jos koskaan) törmänny mihinkään unimatkakirjallisuuteen. Kun univiitteitä joskus on sarjakuvissa, ne tuntuu enemmän keksityiltä jutuilta, kuin joltain sellaiselta mistä joku joskus olisi oikeesti nähnyt unta. Auran unet ovat uskottavia ja viihdyttäviä.
    …suomeksi, olen samaa mieltä Keijon kanssa.

  13. Aura Kirjoittaa:

    Suomessa on ainakin julkaistu Väritetyt Unet (johon olisin kaivannu enemmän unifiilistä) ja Amanda Vähämäen Pullapelto josta tykkäsin kovasti. Siinä on hämy tunnelma.

    Mulla on sellainen käsitys etten tekijänä ole mitenkään erityisen mielenkiintoinen, mitä nyt noista päiväkirjamerkinnöistä on tykätty… Muutenkin sain aikoinaan huomiota kai lähinnä siksi että tein mangaa ja olin silloin lähes ainoa. Mutta mulla on vähän sellainen fiilis että yksi osa sarjisblogien viehätystä on se että blogien pitäjät ovat toisilleen yleensä jotenkin tuttuja. Ollakseen mielenkiintoinen suurempaa julkaisua ajatellen pitää kai olla jo Delisle-tasoa, kertoa jostain oikeasti mielenkiintoisesta (oli se sit vaikka kouluelämän kuvausta, mutta jotain muuta kuin peruspäiväkirjamerkinnät joita yleensä syntyy kaikkein helpoiten.)

    Ois kyllä mukava jos onnistuisi jotenkin yhdistämään fiktion ja todelliset kokemukset, niistähän kaikki parhaimmat jutut on tehty. Olen vähän skeptinen sen suhteen että olisin tyytyväinen jos julkaisu aukenisi vasta sitten kun tekisin julkaisuun sarjispäivistä…

  14. Aura Kirjoittaa:

    Niin mitenköhän muuten nyt kun tuntuu siltä että kaikki kustantajat ovat enemmän tai vähemmän vaikeuksissa/säästölinjalla? Saakohan kukaan mitään julki (siis ne joilla on jotain julkaistavaa), kun perinteisesti suomalaisten tekijöiden kanssa on otettu nihkeämmin riskejä? Tuontitavaraa otetaan helpommin. Pienemmät lafkat tietenkin julkaisevat suomalaista, mutta ne taas eivät tykkää mangasta. Ja Suomessa on pirusti nimenomaan mangavaikutteista sarjakuvaa tekeviä ihmisiä.

    Tietääkö kukaan onko joku viime aikoina tarjonnut töitään kustantajille?

  15. keijjo Kirjoittaa:

    Joillain blogeilla on tuhansia lukijoita vaikka kavereita on kymmeniä, mutta totta että niitä seuraa kaverien kaverit. Mutta kun ne on oikeasti hyviä! … verrattuna joihinki tekstiblogeihin, joita niitäkin luetaan.

    http://hannako.vuodatus.net/blog/2555978 Hannalla on tossa yks uni, pistin linkin Vernalle fb:ssä.

    Sun taso on kyllä Delisleä. Mutta erilaista, toki, mikä on hyvä. Se miten sä näet asioita, sun kumma huumorintajus ja muu.

    Kyllä Joonaksen inttipäiväkirja oli riemullista kun siinä oli sitä sekotettua tositarinaa ja sepitettä.

    Paperikustannusalalla on murros ja sähkökustannusalaa ei vielä oikein ole. Kirjailijapäivillä kustantajan edustaja kertoili asiasta mutten viittiny kuunnella. Niillä on huippumonimutkaiset sopimusluonnokset suunniteltuan eri julkaisumuotoihin. Piru ku muistais mikä tyyppi se oli, jotain linkkiä tais tarjota. Nuori kloppi jota ei kirjat kiinnosta paskaakaan mutta bisnis.

  16. verna Kirjoittaa:

    Oon samaa mieltä Keijon kanssa siitä että sun taso on Delisleä. Sellanen sopivan minimalistinen tyyli, jossa on kuitenkin nähty vaivaa ja on hyvin sisältöä (jos nyt ees ilmaisin oikeen, kuumuudessa on vaikea ajatella).
    Mua on aina viehättänyt just Auran “kumma” huumorintaju, mutta tajusin just että se ei aina heijastu just Narulla-sarjiksiin ja ehkä senkin takia päivis jutut viehättää enempi?

    Joonashan oli Puppe? (Oon vähän ulalla nimistä). Se inttipäivis oli hyvä.

    Ja kustantajista olen ihan ulalla, mä yritän olla ajattelematta niitä vielä kun roikun kuitenkin Irlannissa. Pitäis miettiä irkku-kustantajia (joista olen myös pihalla). Niiden sarjakuva-tarjonta on vaan niin surullisen köyhää, en tiedä mikä siinä on.

  17. keijjo Kirjoittaa:

    Ei ku Joonas oli Lapsi. http://jalmari.deviantart.com/

    Puppe oli Henri Tervapuro, joka teki aiva saatanan komeen inttipäiväkirjan, 299 sivuisen, ja pääsi sen ansiosta Varusmieslehden sarjakuvittajaksi. http://tervapuro.vuodatus.net/

  18. verna Kirjoittaa:

    Ah, Joonaksen inttipäivistä en ole sit lukenutkaan.

    Onko sitä Pupen inttipäivistä enää missään netissä? Haluttais lukee se taas joskus, kun siitä on aikaa kun sen luin.

  19. keijjo Kirjoittaa:

    Näköjään ei ole, netissä puppee. Hm. Jossain mulla on ne tallessa mutta millähän koneella. No, mietitän.

  20. Aura Kirjoittaa:

    Ei kyllä haluaisi ajatella että tulevaisuudessa kaikki kustannustoiminta olisi sähköistä… Totta taitaa sekin olla että isoja kustantajia ei kiinnosta enää kustannustoiminta, ainakaan WSOY:tä näköjään. Olis kiva tietää onko kukaan saanut esimerkiksi suomimangaa läpi. En ole itse kovinkaan paljon yhteyksissä piirtäjiin jos ei Vernaa ja paria muuta liminkakaveria oteta lukuun, joten en tiedä yhtään mitä kentällä tapahtuu…

    Nettiinkin hukkuu liian helposti, on totta että suosituimpia sarjisblogeja luetaan mutta suurimmalle osalle ei taida riittää lukijoita muuten kuin kaveripiiristä. Se ehkä hermostuttaa digijulkaisussakin, tuntuu siltä että ne ei olisi jotenkin pitkäikäisiä… Kirja säilyy hyllyssä ja löytyy divarista mutta pelkkä digijulkaisu hukkuu miljoonan muun kanssa bittimereen. Tai sitten ei, luulen että olen jo niin wanha että kaikki uusi epäilyttää.

    En mä kyl omaa elämääni jaksaisi revitellä mihinkään julkaisuun, harmi jos en onnistu saamaan samaa mielenkiintoisuutta muihin juttuihin mutta pidetään mielessä jos sille onnistuisi tekemään jotain…

  21. keijjo Kirjoittaa:

    Ota huomioon että ennen nettiä tuommoisia juttuja ei luettu ollenkaan, ei ollut muuta levityskanavaa kuin valokopiolehdet eli kuus tai kymmenen lukijaa. Monikymmenkertaistunut yleisö kypsyy kiinnostumaan just blogisarjakuvasta. FB on tehokas tapa kiinnostuttaa uusia tahoja sarjakuvaan noitten blogien kautta. Se ottaa aikansa.

    Mutta kun paperin kysyntä vähenee, sen tarjonta vähenee, ja se kallistuu, ja painaminen vähenee.

    Sit on vaan pakko sietää bittihauraus.

    Oma elämä on kaikkien taiteilijoitten lähde. Täysin keksittyä ei ole, se on yleensä tiedostamatta matkittua tai aivan kuraa. Taide on taiteilijan heittymistä yleisölle. Ihmiselämä on viestimistä ympäristön ja toisten ihmisten välillä.

    Ai niin, Ari Kutila kuoli tänään. Piirrä sarjakuvaa!:n tekijöistä ei ole ku minä jälellä.

  22. Aura Kirjoittaa:

    Hellekö vei? :( Kvaak ei näköjään tiiä vielä.

    Mä luulen että on huono merkki jos ei onnistu tekemään mistään muusta mielenkintoista kuin päiväkirjamerkinnöistä… oikeasti hyvä tekijä onnistuu tavoittamaan muutkin kuin inside-piirin ja tekemään myös fiktiivisistä tarinoista ja hahmoista mielenkiintoisia. Vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että se pohjaa silti tekijän todellisiin kokemuksiin… (Narullassa muuten oli suurelta osin mun omasta elämästä juttuja, mutta metsään meni)

  23. Aura Kirjoittaa:

    Niin joo, osa sarjisblogeistahan nimenomaan tavoittaa muutkin kuin inside-piirin, ja sitä kautta on tullut tunnetuksi tekijöitä jotka on huomattu sarjispiireissä… Mutta ei lukijoita silti mahda riittää jokaiselle blogille. Niitä on niin paljon.

  24. verna Kirjoittaa:

    Osanottoni Arille. :(
    Onko sitä Piirrä sarjakuvaa! missään enää muuten saatavilla, kun en ole koskaan törmänny ja olisihan se hieno nähdä.

    Ja Aura, mä seuraan aika helvetin montaa blogia. Kyllä niitä lukijoita riittää ihan yllin kyllin.

  25. keijjo Kirjoittaa:

    Kvaakissa oli juttua jo Muitakin r.i.p.-ketjussa.

    Kirjaa lienee kirjastossa, loppuunmyytyhän se oli kauan.

    Blogit päivittyy vähän kerrallaan joten niitä voi seurata vaikka kuinka montaa, ja silloin ne kai kiinnostaviksi käykin kun vertautuu toisiinsa. Yleensä ihastuu yllättäviin vahvuuksiin. Yks viimevuotinen sarjislainen, Jenni eli Marras, johon siis en juuri ole tutustunu, piirtää paint-tyylisellä pikseliviivalla rumaa jälkee mutta silti niin viehättävää. En tajua, tykkään siitä kun kerronnasta välittyy jotain totta.

    Ei mikään päiväkirjajuttu ole insaidia kun se on yksilön tekemää ihmisestä ympäristössään, yleisinhimillistä, yleiskiinnostavaa tietoa miten tuo ihmisversio toimii ja reagoi. Ja jokainen valittu sana, valittu viiva on juuri sen henkilön “sepite” omasta elämästään. Joku toinen kertoisi saman sisällön täysin eri tavalla.

    Semmoinen taide josta heti tuntuu keksittyys, saa minut jättämään kesken. En luota tekijän kykyyn luoda sisäisesti johdonmukaista sepitetodellisuutta. Pahimpia ovat joidenkin kirjailijoiden toisista taiteilijoista tekemät “nahkoihin uimiset”. Heidi Liehu kirjoitti Helen Schjärfbeckistä, ja kuuntelin loppuun kun oli äänikirja, muuten olisin jättänyt kesken siinä kohtaa kun se muka pohti mitä värejä käyttäisi taulussaan. Ei taiteilija olisi semmoista järkeilemälä miettinyt. Mutta ei tuo tähän kuulu, vaan se, että omaelämäkerrallinen tuotanto on dokumenttia vain näennäisesti, taidetta se on.

  26. Aura Kirjoittaa:

    Mutta entäs jos haluaa saada elantonsa oman alan töistä?

  27. verna Kirjoittaa:

    …kai sen eteen vaan pitää tehdä saatanasti töitä? :I Ja lopettaa liika itsekriittisyys ja murehtiminen, sillä ei pääse mihinkään. Kunhan vaan tekee.
    Sillon kun mä angstaan enemmän, multa meinaa mennä into täysin.
    Ootko Aura muuten tulossa torstaina Hesaan?

    Ja pitänee helmet:in sivuilta katsoa jos tota kirjaa löytyis.

  28. Aura Kirjoittaa:

    Pitääpä ukkosten välissä laittaa yks juttu, joka tuli mieleen kun selailin Mauri Kunnas-kirjaa… (Onhan se hyvä että keskustelemme hieman offtopickina täällä kun ei naamakirjassa >: D)

    Se sanoo siinä sitä ettei siihen että elättää itsensä piirtämällä riitä se, että osaa piirtää, vaan “tarvitaan myös kauppiaan kykyjä, halua olla esillä ja vedota yleisöön”. Aloin miettiä tuota ja totesin että melkein jokainen tämän hetken tähtipiirtäjä niin Suomessa kuin muuallakin on jatkuvasti julkisuudessa. Lehtijutuissa, haastatteluissa, vetämässä kursseja… Voipi olla että piirtäminen ja oman persoonan esilläolo kulkevat käsi kädessä, toista ei ole ilman toista?

    Jos ei ole julkisuudessa, ei saa töitä ja lukijoita ja unohtuu nopeasti. (Sitähän se WSOY kuulemma yrittää, tuotteistaa kirjailijoiden persoonat, ei niillä KIRJOILLA niin väliksi…)

    “Julkisuus on pakollinen osa työtä.” Ja tuohon mulla ainakin tulee stoppi, ajatuskin siitä että pitäisi olla esillä ja vierailla siellä sun täällä ja pälättää itsestään nostaa karvat pystyyn. Mä haluaisin vain piirtää. Mulle sopii jos joku tykkää tekemästäni hahmosta, mutta en haluaisi olla itse esillä yhtään missään. Mutta olenkohan ihan yksin tämän kanssa? Onko olemassa menestyneitä piirtäjiä jotka eivät ole esillä? Ehkä mukavampaa olisi piirtää animaatioon konseptikuvia… Silloin on vain osa koneistoa, itseänsä ei tarvitse tuotteistaa.

    Takavuosina tein saatanasti töitä mutta ihan väärin, olisi pitänyt pyrkiä kehittymään eikä sutata sivu sivun jälkeen sellaista joka ei kehittynyt minnekään. Töitä pitäisi tehdä, mutta useat tekevät väärin eivätkä kehity tai opi mitään… Piirtävät esimerkiksi vain poseeraus-yaoi-ruohotukkia ja kieltäytyvät kokeilemasta mitään muuta.

  29. keijjo Kirjoittaa:

    Kehittyminen, mitä se on? Valitsemista ja poisvalitsemista.

    FB:ssä on sivuava ketju. Esim Heidi Seppänen:

    Mä aloitin tällä: Voi olla että kun nykyään on mahdollisuuksia ja varaakin tehdä monenlaisia asioita, mitään ei oikein tehdä enää kunnolla. Puoli tuntia päivässä ei oikein riitä, kun perustaitoon pitäisi harjoitella 10000 tuntia. Hallitsemiseen 60000 (Ranskan Akatemian viulistin harjoitusmäärä).

    Heidi Seppänen
    Olisin halunnut soittaa nuorempana viulua ja viulukin olisi ollut, mutta vanhemmat eivät kustantaneet tunneille kun olin kuulema siihen soittimeen liian vanha – aloittelijaksi siis …
    Mutta hei, en minä silloin enkä nytkään ammattiviulustiksi halunnut.

    Heidi Seppänen Tyhmää verrata elämiä – sen minkä toisella täyttää, on se poissa muista asioista.
    Aikakaan ei ole sama koko ajan.
    Putkielämä voi olla menestyksekäs, mutta vain rikas yhdellä akselilla.
    Mutta ihan mitä itse haluaa arvostaa.

    Heidi Seppänen
    Ihmisillä on tarve rakentaa hierarkioita ja rajoittaa näin samalla itseään. Jotku ihmiset ovat enempi auki kuin toiset ja voivat siten käyttää paremmin kapasiteettejaan. Moni lahjakkuus hautautuu opittujen asioiden alle. Kateus voi olla merkki lukkiutuneisuudesta itsensä suhteen.

    Heidi Seppänen
    Lahjakkuus on oikomista – useimmille ihmisille tarjotaan automaattisesti vain pidempää reittiä.

  30. Aura Kirjoittaa:

    Kehittyminen on myös sitä ettei toista samoja aloittelijan virheitä, esimerkiksi huonoa anatomiaa jonka ei ehkä tarvitse olla täydellinen, mutta sen pitäisi olla luonteva.

    Kehittyminen on myös sitä, että pääsee eteenpäin pelkästä opittujen maneerien toistamisesta. Esimerkiksi niin ettei tee kliseistä kopiomangaa jonka kaikki vitsit on kopioitu muista mangoista.

    Ja sitä, että jos jutut ovat tylsiä eivätkä kiinnosta ketään niin sitten pitäisi tehdä niistä kiinnostavia… Ei kukaan jaksa lukea sarjakuvaa jota ei, no, jaksa lukea. Esimerkiksi just noita tylsiä joissa ei ole mitään tarttumapintaa ja joissa todellisen elämän sijasta vain keksitään kokemuksia. Mauri Kunnaksen kirjoissakin kaikki pohjaa todellisuuteen ja koettuihin asioihin.

  31. keijjo Kirjoittaa:

    Joo. Tuosta tykkään.

  32. verna Kirjoittaa:

    Mulla kaksi vuotta krokiita kerran viikossa autto kummasti anatomiaan (vaikka toisen vuoden ope haukkukin mut ihan paskaksi).
    Mutta kyl kaverit huomasi kehityksen mun omissa kuvissa, vaikken mikään mestari elävänmallin piirtäjä ole koskaan ollutkaan, mutta oppi siinä paljon. Toivon että saisin tuol uudes koulus ottaa elävänmallin tuntei, kun haluun lisää harjotusta. Ja oikeestaan kaduttaa kun Limingassa ei skarpannut enemmän ja menny niille krokii-tunneille.
    Tuli vaan mieleen, kun välil mainitset just tosta anatomiasta, musta tuntuu että krokii kerran viikossa vois auttaa suakin. Jos jokin, niin se auttaa kehittymään.

  33. Aura Kirjoittaa:

    Mä olin krokiikurssilla kun olin vielä koulussa. -___- Ja vaikka piirsin saman olkapään varmuuden vuoksi useamman kerran, piirrän olkapään silti väärin. Lisää harjoitusta tarttis.

    Oon kyllä edelleen sitä mieltä että fiktiivisestä hahmosta saa hyvän, vaikka siinä sitte olisikin vähän piirteitä jostakusta elävästä… Ehkä olen ihan väärällä puolella tässä asiassa, mua viehättää piirroshahmoissa just se, että hahmo jota ei ole olemassa alkaa elää. Että jokin täysin fiktiivinen alkaa elää ihmisten mielissä ja sitä kohtaan voi tuntea sympatiaa ja jännittää mitä sille käy. Vaikka sitä ei ole. Animaatiossa on vähän sama: se liikkuu! Se elää!

  34. verna Kirjoittaa:

    Mulla ei siis tietenkään ole fiktiivisiä hahmoja vastaan! Melkein kaikissa sarjiksissa mitä luen, koostuu fiktiivisistä hahmoista. Mustakin on upeaa kun saa jonkun hahmon oikeasti elämään, että ihmiset kiinnostuu ja välittää. (Musta et ole väärällä puolella asiassa.)
    Mitä Narullaan mun suhteen tulee, en ole vaan päässy hahmoissa hirveen jyvälle, kun anime/japan-pop lehteä en oikeastaan koskaan ostanut, että ois ihan kunnolla voinut seurata, mitä nyt satunnaisia sieltä täältä oon lukenut. En siltikään sano että ne olis millään tavalla huonoja hahmoja. :) Piti vaan sanoa, kun en tiedä jos jossain vaiheessa vaikutti siltä että näin oisin sanonu.
    Mitä taas tähän sarjispäivis julkasu juttuun tulee, puhun siitä yhtenä vaihtoehtona, jos on kuitenkin intoa piirtää, ja oot vaikuttanut olevan vähän “jumissa” Narullan suhteen, kritiikin puutteessa jne.

    Mä piirsin krokiissa miltei jatkuvasti päin persettä! Mutta yllättäen kyl siitä jotain aina oppii, ei pidä lannistua ja jatkaa vaan.

  35. keijjo Kirjoittaa:

    Krokiissa kuuluu tutkia ja keskittyä näkemään miten kroppa toimii, siinä ei SAA yrittää tehdä hienon näkösiä lennokkuuksia joita voi leveillen esitellä junteille. Niinku jotkut tekee. Ja osaa piirtää sileitä juttuja mutta maneerilla.

  36. arua Kirjoittaa:

    Verna, et sä mun mielestä ole sanonut että fiktiiviset hahmot olisivat huonoja, mutta ne tarvitsevat selvästi puolustusta keijjoa vastaan. ;)

    Mä olen edelleen sitä mieltä, että hyvä fiktiivinen hahmo on uskottava, oli sillä sitten taikavoimia tai kyky telepatiaan tms.
    Jos hahmosta ei saa otetta, ei vika ole siinä että se on fiktiivinen, vaan siinä, että se on huonosti rakennettu hahmo.
    Mitä narullaan tulee, hahmot kyllä elävät mun päässä, mutta itse en näe niiden mahdollista kliseisyyttä tai onttoutta samalla tavalla kuin ulkopuolinen lukija. Jos hahmon elävyyttä ei saa välitettyä lukijalle, jokin mättää.

  37. keijjo Kirjoittaa:

    Pidä Verna pintas niin fiktio voittaa.

    Olis jännä tehä semmone et joku joka ei pidä fiktion hahmosta, piirtäis sille kyselijän joka kyselis asioita jotka ärsyttää. Sit piirtäjä vois panna hahmonsa vastaamaan. Esmers keijjo kysyis siltä zakelta että “mitä sä tekisit jos joutuisit antamaan ateljeekritiikkiä limingan sarjislinjalla lapseksi kutsutulle pojalle, joonas kainulaiselle, hänen sarjakuvistaan, esimerksiksi leeninistä joka nousee arkustaan pelastamaan venäjää?” Oli toinenkin kysymys mut en kehdannu kysyy.

  38. arua Kirjoittaa:

    Mulla on ollut itse asiassa usein mielessä että toi olis varsin hauska idea. Mutta en ole kehdannu esittää sitä, sillä en ole uskonut että jotakuta kiinnostaisi ainakaan mun hahmojen ajattelemiset… Joten ei oikein viitti tehdä postausta että kysykää mun hahmolta mitä tahansa. Mutta se olisi hyvä mahdollisuus tekijälle oppia omista hahmoistaan lisää ja joutua miettimään niitä tilanteissa, joita ei ehkä itse tulisi edes ajatelleeksi. On myös hahmoja, joilta olisi itekin kiva kysyä jotain.

    Onpas muuten pitkä keskustelu, mutta jos joku tätä seuraa niin toivottavasti tästä whinetys-ranttaus-valituksesta on jotain hyötyä… Jos joku saa edes jonkun jatkoidean, se on jo paljon. Omista virheistään oppii parhaiten, mutta muidenkin virheistä voi oppia. Mulla ei ainakaan ole mitään menetettävää kun kaikki jo tietävät että olen toivoton pessimisti, vaikka siinä piileekin suuri vaara ettei kukaan enää kuuntele kun “taas se alkaa”. :P

  39. verna Kirjoittaa:

    Keijo, mä oon itseasiassa tehny ton joskus. Mulla oli yksi hahmo, jolta joku halusi esittää kysymyksiä, joihin hahmo sitten vastasi sarjakuvassa. Siitä on tosin monta vuotta, eikä mulla enää taida olla sitä missään. Jossain vaiheessa kysyjä myös alkoi ilkkumaan hahmolle, josta tämä suuttui.. tämän verran muistan.

    Monethan hahmot putoavat kliseisyyden kuoppaan aika ajoin, mutta se ei tarkoita silti että ne olisivat huonoja, koska joskus kliseisyyskin toimii ja voi olla jopa huvittavaa lukijasta. Etenkin mun vanhat hahmot jotka loin teini-iässä ovat HYVIN kliseisiä, jotkut jopa tarkoituksella, koska siitä repi välillä huumoria. En kyl usko että niistä sais koskaan mitään järkevää aikaiseksi, vaikka joskus harvoin vielä omaksi huviksi niitä piirrän.
    Joistakin hahmoista tulee hyvin rakkaita ja tärkeitä tekijälle vuosien mittaan, ne ovat kuin omia lapsia. Ja näihin hahmoihin tekijä välillä istuttaa itsestään pieniä ominaisuuksia, joita lukijat/seuraajat ei välttämättä edes koskaan huomaa.

  40. arua Kirjoittaa:

    “Joistakin hahmoista tulee hyvin rakkaita ja tärkeitä tekijälle vuosien mittaan, ne ovat kuin omia lapsia. Ja näihin hahmoihin tekijä välillä istuttaa itsestään pieniä ominaisuuksia, joita lukijat/seuraajat ei välttämättä edes koskaan huomaa.”

    Mulla taitaa itellä olla tuosta just ongelma. Hahmoja ei henno “tappaa” vaan haluaisi vielä työskennellä niiden parissa, silti tuntuu siltä että huono hahmo olisi viisainta dumpata.
    Taitaa tekijät olla aika hulluja. Ne on vaan viivoja paperilla.

  41. keijjo Kirjoittaa:

    Huvittavaa että tää keskustelu ei mahdu yhteen blogiin vaan pitää olla peräti kahdessa kahvi-aiheisessa.

  42. arua Kirjoittaa:

    Huvittavinta on että me ollaan kaikki onlinessa ja silti pitää jutella täällä.

  43. arua Kirjoittaa:

    http://arua.sarjakuvablogit.com/2010/07/16/keijjo-kysyis/

  44. Ulla-pulla Kirjoittaa:

    Et varmaan halua kuulla tätä, mut sanonpa sen kuitnekin! Onneksi olkoon!!! :D
    Mäki vihasin ja vihaan yhä opsikelua, mut tiiäks mikä meiät kaks erottaa, sä oot täysin elementissäs. En tiiä onko sul enäämitään optittavaa oikeestaan tol alal, kun en oo sillai perehtyny, mut yks aisa minkä oon huomannu mitä ois pitäny lukios tehä on tehä kontakteja, Tuun ikuisesti lyömään päätäni seinään etten esim yrittäny kunnola tutustua yhteen vanhempaan äly hyvään piirtäjä tyttöön Torkkelissa…
    Sit kun toi koko kakka on vihdoin takana, niin sul on ainaki ihan hitosti papereit, portfolioit, todistuksii! You name it!!! näytettäväks sit kun lähet työtä kattoo, tai mistäs sen tietää vaik joku kiinnostuiski ja ottais suhun yhteyttä? ;)

Jätä vastaus