Ängst-Wängst
Ihme että sain edes tämän verran piirrettyä. Saatan tosin poistaa tämän merkinnän myöhemmin jos siltä tuntuu. Mieliala on miltei yhtä epävakaa kuin Irlannin sää.
Kahvituttaa
erään vernan kuvapäiväkirjasta
-
-
Kävijämäärä
20.7.2010 etiäpäin.
13.04.2011 - 15:56
Kiitos sarjakuvasta. Pitää kommentoittee.
Sen mitä mää sua tunnen, olet pikkuse mua viksumpi, yks mailman parhaista piirtäjistä (heti ku suhtaudut siihen rennommin ja huvittuneemmin) ja aivan suunnattoman suloinen ja rakas otus. Rakastan myös Dimaa joka on siellä ku ite ei pääse läpsimään sua. Pään päälle.
13.04.2011 - 16:41
Mäki tartten tollasen Diman
13.04.2011 - 18:29
Onneksi sinulla on Dima. Sellaiset ihmiset ovat korvaamattomia.
13.04.2011 - 19:07
Mä en tajua masennuksesta mitään, joten en puutu siihen, vaan takerrun tohon \jokin on vakuuttanut uskomaan että työttömänä olen täysin arvoton\ -lauseeseen. Sehän on ihan käsittämättömän totta – just noin jokin yrittää vakuuttaa, vaikka siinä ei ole mitään järkeä! Miksi ihmeessä jokaisen pitäisi olla jotenkin pirun tuottava ja tehokas ja tehdä töitä ja rakentaa yhteiskuntaa?
Mun pieni maailmani sai jälleen uuden näkökulman, kiitos siitä. Niin ja sitten varmaan voisi tunnustaa, että pitemmän aikaa on tullut sun blogia luettua, ja onhan tää ihan käsittämättömän hyvä blogi.
13.04.2011 - 22:36
mäkin tartun vaan työttömyyteen: mua jelppi kauhesti kun koin oloni ihan lusmuksi ja luuseriksi kun vihdoin ja viimein sain haettua
vaikka minne töihin. no, en päässy MINNEKKÄÄN ja olin että voi vittu. mut sitten tajusin että pallo ei oo enää mulla, tein kaiken voitavani ja en voi vaikuttaa asiaan.( paitsi tietty alottaa koko rumba uusiksi kunhan eka toivuin asiasta:D)
Tsemii verna!
14.04.2011 - 8:56
Mullakin on jännää kun yliopistossakin kerrottiin aina että tutkinnolla töitä saa.
Nyt mulla olis tää kandin tutkinto, mutta mua ei oteta edes postiin kirjaamaan numeroita tietokoneelle. Kun ei ole kokemusta. Viime työharjoittelupaikan proffa sanoikin osuvasti että: “nykyään on tämä ongelma että töihin ei pääse jos ei ole ollut töissä.”
Mua pitää pystyssä seurustelu ja se että teen paljon sellasia asioita jotka on mulle tärkeitä ja kiinnostavia enkä ajattele että onko niistä jotain hyötyä tulevaisuuden tai minkään kannalta. Ne on mulle tärkeitä ja kivoja ja se riittää aika pitkälle. Taustalla mulla on myös toki sellanen hyödyttömyyden ja paikalleen jämähtämisen olo, mutta aina välillä sitä ei muista ollenkaan.
14.04.2011 - 9:03
Mä turmelen lapsia etteivät ikinä saisi töitä.
14.04.2011 - 13:26
Mulla on aikalailla samankaltainen tilanne, jota on pahentanut se että pelkään mennä paikkoihin, se sitten taas aiheuttaa mitä järkeä on ees yrittää reaktion. Poikaystävä muakin potkii persuksille ja rahaa väkisin kävelyllä ja yrittää naurattaa. Se mikä mua on tässä auttanut on se ettei kaikki oo aina ollut näi, ja välillä on ollut helpompaa. Pahin ihan diagnosoitu masis oli päällä n kaks vuotta sitten, sen jälkeen oon onneks saanut kokea iloisiakin hetkiä. Yritän muistutella itteeni ettei tää koko elämä voi tällästä olla, koska on ollut hyviäkin hetkiä. Mulla helpottaa kun annan mennä päivän pari peiton alla, mutta sen jälkeen pysytinki pakottaa itteni tekemään jo kaikkea. Ymmärrän että aina se ei vaan onnistu. Toivottavasti olo helpottaa. Muista että tärkeintä ei oo aina saavuttaa, on ihan ok joskus vaan olla ja ihmetellä.
15.04.2011 - 18:19
Auts, toivottavasti se hellittää. Nykyään on kaikkien vaikea saada töitä, mutta onneksi välillä saa olla tekemättä mitään ihan luvan kanssa.
16.04.2011 - 5:35
Tsemppia, vaikkei taman sanominen sinua valttamatta autakaan – masis ja vaikeat ajat ovat paskamaisia. Ole armollinen itsellesi, aina ei ole pakko suorittaa. Ja lisaksi, pidan piirrostyylistasi ihan tajuttoamsti :)
16.04.2011 - 11:31
Kiitos kommenteista ja tsemppi-toivotuksista, kaikki. Etenkin kun jostain syystä ajattelin että tää päivitys lähinnä ärsyttäis ihmisiä. o_o
Välillä tulee tarve purkautua, mutta samalla pelkään että se saattaa ärsyttää joitain (joskus on ollu kavereita jotka ei jaksa mun aina silloin tällöin uusiutuvaa masennusta).
En ole varma olisinko edes työkykyinen masennuksen vuoksi, mutta pakkohan sitä on yrittää? Oon kyl alkanut uskoa etten ikin löydä töitä vaikka kuinka yrittäisin. Ennen mun edellistä diplomi-kurssia mulle vakuutettiin että sen jälkeen VARMASTI löytyy töitä. Ja paskat.
Nyt mua lähinnä stressaa se, että työttömänä mulla ois aikaa omiin juttuihin ja projekteihin (mm. piirtämiseen ja jopa animaation harjoittelemiseen sekä portfolion parantamiseen) – mutta en vaan kykene. Silloin kun ei huvita piirtää, yleensä edes pelaan pelejä tai teen jotain muuta tappaakseni aikaa, mutta kiinnostus ei riitä edes siihen. Ja mun mielenkiinnon menetys kaikkeen mikä normaalisti kiinnostaa johtuu masennuksesta.
Terapeutit ja lääkärit on sanoneet mulle että masennusta on vaikea ymmärtää ellei sitä itse ole kokenut. Ja kyllähän jotkut joille oon masiksesta yrittäny puhua ihmettelevät että miksi oon masentunut kun mulla on kiva poikaystävä ja enkä ole rahallisissa vaikeuksissa. Masennus on kuitenkin mielialahäiriö, eikä sen takana aina välttämättä ole sen suurempaa syytä.
Nyt määrättiin uusi lääkitys, mutta pitää ootella alkaako tehoamaan kahden viikon sisään. Lääkäri suositteli myös terapiaa, mutta oon hirveän skeptinen senkin suhteen.
….anteeksi puheripuli.
16.04.2011 - 14:03
Puheripuli tekee välillä hyvää :)
Ite kävin terapiassa, eikä se sillon tuntunu mielekkäältä, mut jälkikäteen huomasin että se autto. Sai jollekkin puhua ihan mistä vaan ilman että joku yritti tuputtaa helppoja ratkaisuja ja yritti parantaa mieltä sanomalla jotain kivaa ja toisaalta turhaa ( hyväähän ne jotka sanoo vaan tarkottaa, mutta ei se aina auta). Nyt mietin uudestaan että menisin. Ehkä sitä osais jotenkin sitten helpommin näitten kausien iskiess toimia kun ois joku jolle vois puhua (Poikaystävälle tietty voi, mut se koittaa aina tarjota ratkaisuja yms. Hyvää hyvyyttään tietty, mutta masikseen kun ei oo helppoja raktaisuja ). Mutta mulla on kyllä taustalla asioita jotka on vaikuttanut masikseen,joten niistä puhuminen oli mulle hyödyllistä. Suosittelen kokeilemaan, vaikkei oliskaan juttuja taustalla, voihan sen aina lopettaa jos ei tunnu omalta. Tuntuu muuten noi aamufiiliksen harvinaisen tutuilta, ja usein olen mielestäni myöst totaalisen paska, ihan kaikessa. Ei helpota että on päälle vielä perfektionistin vikaa :P Mut hei, voisin tehdä tälleen ennekuulumattoamsti ja antaa sulle mun mailin. -> EmmiKristiina(a)hotmail.com
Ihan vaan jos joskus tekee mieli purkaa jollekkin tuntemattomalle.
16.04.2011 - 20:44
Kiitos EmmiKristiinataas tuosta vinkistä että ei kannata tarjota ratkaisuja. Helpottaa kuuntelemista kun ei tarvi epätoivoisesti yrittää mahdotonta.
17.04.2011 - 11:05
Kuulostaa tutulta, just toi “ratkaisujen” tarjonta poikaystävältä. Dima just aina yrittää miettiä loogisimman ratkaisun tilanteeseen. Ja välillä se on just sitä luokkaa että “nyt lopetat ajattelemasta että sä olet turha paska ja teet jotain vaikkei huvita”… joka tosiaan mulle ei ole mikään helppo ratkaisu. Erilaiset kokemukset on ruokkineet mun huonoa itsetuntoa ja masennusta lapsuudesta saakka, enkä mä tosta noin vaan pysty muuttamaan mun ajattelutapaa.
Tällä hetkellä mulla ei ole mitään suurta draamaa elämässä, mutta useita “pikku juttuja” jotka on vaan kasaantunut ja saa kaiken vaikuttamaan toivottomalta, sekä menneisyyden paskat kokemukset ruokkii masista myös.
En tiedä vielä kehtaanko mailata sulle EmmiK., vaikka välillä purkautuminen vois auttaa (minkä takia just kai pitäis terapiaa kokeilla, mutta mä en ole kokenut sen auttavan… pitäis kai vaan löytää oikeesti hyvä tai se “oikea” terapeutti).
Ja Keijo, joskus vaan riittää että joku jaksaa kuunnella. Jotkut eivät jaksa tai kykene edes kuuntelemaan, onhan se turhauttavaa jos tarjotaan neuvoja ja mikään ei auta.
Välillä musta tuntuu että kaverit välttelee mulle juttelemista, koska tietävät että se on vaan sitä samaa marinaa mihin mikään ei auta. Vaikka oon tunnetusti myös vainoharhanen… mä aina oletan ettei kukaan halua puhua mulle ja kaikki salaa vihaa mua.
17.04.2011 - 11:40
Miks sit pitää olla helppoja ratkaisuja? Ei ihmiset tykkää helpoista peleistäkään eikä hissimusiikista eikä arnold svartsenekkerin aforismeista. Aika metkaa että evoluutiossa ihminen on kehittyny näinki pystyväksi selviytymään aivan saatanan vaikeassa ympäristössä ja siihen lisäksi sosiaalinen verkko jonka idea on nujertaa.
Ajattelutottumuksien muuttaminen vaatii työskentelyä. Jossain on sanottu että synapsin syntymiseen pitää toistaa 36 kertaa. Sitähän tehdään kun mietiskellään, uhrataan aikaa että opetellaan harhoista pois. Ja harha on ajatella olevansa tätä tai tuota. Ihminen ei *ole*, vaan toteutuu, tapahtuu joka hetki sen kautta mitä tekee.
Mulla oli kerran hyvä terapeutta ja sitte aiva sonta. Sittemmin ei o päässykkää terapiaan ku terveydenhuolto ajettii alas. Joten pitää ottaa itsensä omaan vastuuseen.
17.04.2011 - 13:13
Ajattelin tarjota vaan mahdollisuuden mailaamiseen. Mailaat tai et :) ymmärrän et siinä on kynnys, mullakin ois. Mun masennus iski päälle vasta kun kaikki draama oli jo ohi, eli todellakin kyse on usein liian monen jutun kasaantumisesta. Ja kyllä mäkin sen tiedän että paikallaan oleminen ja sen itselleen hokeminen että kuinka paska on vaan kaikessa ei auta, mutta eihän kukaan masentunut tahallaan sitä itelleen hoe, se tulee jostain niin paljon syvemmältä, ja pahimillaan jo se että avaa silmät on koitos. Sitä ei vaan pysty,ja se oli jotain mitä mun poikaystävä, eikä varmaan sunkaan ymmärrä. Toisaalta oon kiitollinen ettei ymmärrä. Musta tuntuu et toi rakaisujen tarjoominen on jotenkin miehille helpompaakin joskus, ei sillä että ne ei pystyis käsittelemään tunteita, vaan että enemmänkin sisäinen tarve ratkaista ja auttaa. Mulle masennuksesta toipuminen on ollu prosessi joka on jatkuu edelleen. Itelleen kannattaa antaa aikaa, ei ne syyt syntyny hetkessä, eikä ne häviäkkään hetkessä. Jos on oppinut ajattelemaan olevansa paska ( tuttu juttu, en ees piirrä enää tän takia, ja kaikki piirrustukset oon lapsesta asti repiny ku ei oo vaa tarpeeks hyviä, ja mä oikeesti haluisin tehä jotain piirtäen ammattinkin) ni ei sitä tosta vaan ajattele toisin. Terapeutteja tosiaan on laidasta laitaan. ja täytyy kyllä sanoo etten o koskaan tajunnu ystäviä jotka ei jaksa kuunnella. Se ei oikeesti vaadi mitään. Jos jollai menee hermot siihen että sä vaan “marmatat” ni ei ne kyllä sillon tajua yhtään mistä tuut. Jokainen ansaitsee tulla kuunnelluksi, varsinkin ystäviensä ja rakkaidensa joukossa, myös sinä.
20.04.2011 - 18:06
Hyvä EmmiKristiina. Tosiystävät tahtovat kuunnella, ja voit vielä sanoa että et halua “helppoa ratkaisua” vaan enemmänkin rohkaisua ja juttelua ja jonkin tekemistä yhdessä. Usein se auttaa, ainakin masennus- ja ahdistuneisuuskausinani minua. Ja minulla on myös hyvä terapeutti, eli kyllä niitä maailmassa vielä on. :) Uskaltaudu käymään koekäynnillä eri tyypeillä. Se auttaa hitaanlaisesti mutta sekä masennuksen että elämän hallitseminen voi tulla hiljalleen helpommaksi.
29.08.2011 - 7:19
Mistä tommosia Dimoja löytää? ;_; Tahtoo!