new meds and a birthday

Tags: , , , , , , ,

11 kommenttia - “new meds and a birthday”

  1. kjjo Kirjoittaa:

    Ainakin masennus on tarttuvaa.

  2. verna Kirjoittaa:

    Onko? Toivottavasti en tartuttanu. : (

  3. kjjo Kirjoittaa:

    Mietin eilen tämän luettuani (tämä oli poikkeuksellisen hyvä, juuri semmosta taidetta joka löytää yheistä pintaa monessa lukijassa), kenet olisin kohdannut, joka ei olisi masentunut mutta päättelin onnellisten teeskentelevän että saisivat toiset masentuneiksi.

    Äitini oli todella masentunut. Mutta hänellä, kuten kaikilla, oli syy – lohduton, iloton, köyhä elämä. Minutkin hän olisi mielellään vienyt psykiatrille jo lapsena, muttei semmoisia ollut täällä päin.

    Mielenkiintoista olisi tavata niitä ihmisiä, jotka on oivaltaneet että onnellisuus on asioiden hyväksymistä. Siis buddhalaisia ja muita asiaa miettineitä. En ole tavannut koskaan, tai olen paennut heitä, sillä haluan takertua masennukseeni jottei tarvitsisi tehdä jotain, ja jotta saisi pitää itsarin pakotienä. En ole koskaan todella tehnyt mitään. Aikoinaan korvasin sen aiheuttaman turhautumisen ryyppäämällä, nyt kun olen lopettanut sen, en enää jaksa. Jos voisi palata johonkin kohtaan, menisin parikymppiseksi ja alkaisin kuntoilla.

  4. verna Kirjoittaa:

    Mun äidillä on erittäin paha masennus ja alkoholi-ongelma (ja kaikkea muutakin)., eikä se suostu lähtemään lääkäriin, vaikka ollaan yritetty saada sitä lähtemään. Se on sulkeutunut kotiinsa, eikä suostu lähtemään lähi-ostaria pidemmälle. Se pystyis vielä parantamaan elämän laatuaan, jos sillä olisi halua. Mutta se on tainu täysin luovuttaa, eikä anna kenenkään auttaa sitä.
    Tiedän että mun äiti on vaikuttanut hirveästi mun elämänkatsomukseen, ja on saanut elämän mun silmissä vaikuttamaan usein toivottomammalta kuin mitä se oikeasti saattaa olla.

    Se on kummallista, koska tuntuu että masennus on ollut suuri osa mun elämää jo niin nuoresta pitäen, etten oikeastaan osaa edes kuvitella elämääni tällä hetkellä ilman “masennusta”. Silti yritän parhaani päästä sen yli, vaikka vaikeaahan se on.

    Lähi päivinä on hiukan auttanut kun olen yrittänyt iloita edes pienistä asioista. Kahlaamisesta lasten puiston altaassa, tuulesta helle-päivinä ja leikkimisestä koiran kanssa.

  5. Giffi Kirjoittaa:

    Halusin vain sanoa, että olen myös masennuspotilas ja näiden merkintöjesi lukeminen on auttanut todella paljon omaa oloani, kun näkee hieman eri tavalla ilmaistuna, etten ole friikki vaan maailmassa on muitakin, joiden pää ei pelaa kuten pitäisi. Kiitos.

  6. verna Kirjoittaa:

    Kiitos Giffi erittäin paljon kommentista! Välillä hiukan epäröin näiden päiväkirja-merkintöjen pistämistä tänne mitä mun masennukseen tulee… Mutta kun saan tuon kaltaista kommenttia, niin se ilahduttaa mua tosi paljon ja kannustaa piirtämään lisää.
    Meitä on muitakin, et ole yksin masennuksesi kanssa. Tsemppiä.

  7. kjjo Kirjoittaa:

    Ja ettei totuus unohtuisi: masennus ei ole lähtökohdiltaan vika, ei siitä muuten KAIKKI kärsis, se on elävän olennon taipumus reagoida.

    Se on ohjain samalla lailla kuin kipu. Ilman masennusta ihminen ei pystyisi pyrkimään sietämättömiä oloista pois.

  8. arua Kirjoittaa:

    Tee on parempi pakotie kuin alkoholi.

  9. Kukkis Kirjoittaa:

    täällä kanssa yksi masennuksesta pitkään kärsinyt lukee blogiasi. Ja tuntee hengenheimolaisuutta, kun saa lukea samanlaisista kokemuksista. Vaikka itse vasta aloitankin ekaa kertaa lääkityksen… Oon roikkunut hiuksen varassa, ilman hoitoa jo pitkään. Käynyt pohjamudissa, kivunnut sieltä jollain hemmetin keinolla ylös, elellyt parivuotta huterasti ja nyt olin taas aallonpohjalla. Ja jotenkin kummasti sain (kai) apua. Toivon vaan että lääkitys ois ees osa-apu tähän. tsemppiä sinulle, vaikka ei tunnetakaan.

  10. verna Kirjoittaa:

    Aura: Voiku mun äitee uskois tuohon.

    Kukkis: Toivotaan että sun lääkitys myös alkaa toimimaan, vaikkei siihenkään pidä pelkästään turvautua (tosin, itse olen tehnyt sen virheen, enkä ole luottanut terapiaan). Oon ollu vuosien varrella tosi monella eri lääkkeellä, joskus kestää löytää se “oikea” joka toimii sulle. Tsemppiä sullekin, ja kiitos lukemisesta. : )

  11. inkubi Kirjoittaa:

    Täällä myös yksi pääongelmainen. o/ Jatka vaan näiden merkintöjen tekoa jos siltä tuntuu. Eihän tää mikään hyvä asia ole mutta silti tosiaan mukava nähdä ettei ole ainoa, koska siltä se usein tuntuu. Voimia! :)

    Ps. Repesin ääneen tolle hameelle. Voi jessus. :D

Jätä vastaus