pahin tapahtui

Multa ei yleisesti kannata kysyä kuulumisia ja vointia, ellei ole varautunut rehelliseen vastaukseen.

Tämä on ollut mahdottoman raskas asia käsitellä, ja vieläkin on. Jopa tästä aiheesta piirtäminen oli henkisesti raskasta, jonka takia se vei aikansa.

Benja oli mulle enemmän kuin lemmikki, se oli mulle rakkain ystävä ja perheenjäsen, eikä mikään voi korvata sitä.
Lukivat ystäväni tätä blogia tai ei; Haluaisin kiittää kaikkia niitä jotka ovat olleet tukenani, ja tulivat katsomaan Benjaa sen viimeisinä päivinä – se aina rakasti seuraa ja huomiota.

Tags: , , , , , , , , , ,

19 kommenttia - “pahin tapahtui”

  1. muura Kirjoittaa:

    Onneks piirsit. Kaunis merkintä. Voimii.

  2. Mussu Kirjoittaa:

    Itkin vähän ;_; Otan osaa…

  3. Saiccu Kirjoittaa:

    Osanottoni! Pelkään itse sitä päivää, kun aika jättää Lennistä (kohta 10v.). Toivon mukaan ei vielä muutamaan vuoteen.

  4. Mirna Kirjoittaa:

    Itkin. Osanottoni…

  5. Zetes Kirjoittaa:

    Osanotot Benjan muistolle.
    Voimia ja kaikkea hyvää sinulle. (:

    Rest in Peace, Benja!

    Perillä tavataan..

  6. Ida Kirjoittaa:

    Ja taas itkettää.

  7. Keijjo Kirjoittaa:

    :=[

  8. Lavuski Kirjoittaa:

    Kaunis ja surullinen merkintä. Paljon voimia <3

  9. Salla Kirjoittaa:

    Paljon jaksamista. En keksi muuta sanottavaa, pala kurkussa. Rutistus.

  10. nimirob Kirjoittaa:

    that cormac huh…

  11. nimirob Kirjoittaa:

    this is a lovely post verna I’m very sorry for you loss

  12. nimirob Kirjoittaa:

    your!

  13. Niilo Kirjoittaa:

    Muistan Benjan siitä kun ylä-asteen ATK-tunnilla hänen kuvaansa muokkasimme Paint Shop Prolla.
    Tuntuu varmasti kauhealta menettää niin pitkäaikainen ystävä. Tämä oli hieno merkintä.

  14. AkkaPrkl Kirjoittaa:

    Itku tuli. :'( Voimia suruun..

  15. arua Kirjoittaa:

    Musta ei yleensä ole juuri hyötyä näissä (tai missään) tilanteissa, mutta lemmikin menettäminen on iso juttu. Surettaa jo etukäteen aina kun muistan että meiänkin kissa on jo seniori-iässä.

  16. pavlova Kirjoittaa:

    Se on perheenjäsenen meno kipiä homma.

  17. Jipe Kirjoittaa:

    Voi ei.. törmäsin ihan sattumalta tähän blogiin ja.. pakko tulla kommentoimaan. :'(
    Koiran menetys on ehkä kamalinta ikinä. Itse jouduin kokemaan sen, kun uutenavuotena haettiin meille (toinen) huskypentu kotiin. Raukka oli elänyt huonoissa olosuhteissa ulkona, ja oli vasta kuuden viikon ikäinen. Tosi leikkisä pieni poika. Yks ilta sille sitten iski oireet päälle, oli ihan tokkurassa, ei saanut silmiä auki ja voi huonosti. Kärrättiin pentua ympäri eri eläinlääkäreitä 60 kilsan säteellä, ja lopulta vastaus tuli: glaukooma eli viherkaihi. Jouduttiin lääkityksestä huolimatta lopettamaan pentu (koska glaukoomaan ei ole parannuskeinoa). Pentu ehti olla meillä vain kuukauden, mutta vieläkin on ihan hullu ikävä ja tuntuu pahalta muistella sitä aikaa kun poju sairastui.
    Vanhan, rakkaan ystävän menettäminen monien vuosien jälkeen on varmasti kamalaa. Meillä on vielä toinen husky, joka on vasta kolmevuotias (ja nyt myös uusi pentu). En edes osaa/halua kuvitella sitä tuskaa kun joutuu menettämään vanhan toverin. :(

    Joten voimia sinne! Vähän myöhäinen kommentti mutta noh.
    ~~ <3

  18. sallanen Kirjoittaa:

    Oon seurannu tätä blogia jo kauan, ikinä en ole mitään kommentoinut, mutta nyt on pakko: Voi Benja!
    Sydämelliset osanotot suruusi. Oot aina kirjottanu/piirtäny Benjasta niin kauniisti, ja nyt kun luin tämän merkinnän, sain pyyhkiä silmiäni.

    Toivotan sulle voimia. Suru ei ehkä koskaan lakkaa, mutta se helpottaa pikkuhippusen päivittäin. Jonain päivänä ei enää ehkä satu ja itketä. Ainakaan niin paljoa.

    Yritä jaksaa!
    Terv. pitkäaikanen stalkkeri

  19. Iita Kirjoittaa:

    Meil on aina ollu pihakissoja. Ne on ollu sukurutsauttui ja vajaita elukoita, mut mä oon ain pitäny niistä. Ku olin pieni, meillä oli yks kissanpenikka. Ku mä kävelin koulubussipaikalt kotii se tuli mua vastaan. Kukaan muu kissa ei poistunu meijän pihasta. Ku mä istuin maahan, se tuli aina syliin. Kaikki muut kissat juoksi sun peräs vasta kun sulla oli niille märkäruokaa. Ihan pari vuotta sitte mä tajusin, että se kissa oli mun paras kaveri. Mikä klisee, mut se oli nii totta.
    Mä en tiiä mitä sille kissalle kävi, en muista. Mä unohan mun ikäniki joskus, vaikkei mul mitää dementtiaa oo.
    Mä rakastan mun siskoa enemmä ku ketää muuta ja se on muuttanu Euroopan toiselle puolen.
    Tuntuu, että oon menettäny nii paljo rakkaita, vaikken mä tähän niitä kaikkii viittii listata.
    Ny mun käsi on ollu kaks viikkoo kipeenä ilman syytä. Pelkään että se mätänee irti.
    Oho, tää merkintä on jo vanha ja sä oot ehkä saanu kuivattuu jo silmät, niin että näät taas eteenpäin, mut mä ny kommentoin tän kuitenki, vaikkei tällä ny mitään virkaakaan kai oo.
    Mä välillä käyn kattoos sun blogia, kun se näkyy jonkun toisen blogin linkkilistalla jota mä seuraan. Tykkään sun jutuista ja kynänjäljestä<3

Jätä vastaus