new meds and a birthday
Tags: ahistaa, angsti, english, kevät, lääkkeet!, masis, paskaa, sosiaalisuus
This entry was posted
on Thursday, June 9th, 2011 at 20:12 and is filed under kuvapäiväkirja.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.
9.06.2011 - 21:41
Ainakin masennus on tarttuvaa.
10.06.2011 - 7:32
Onko? Toivottavasti en tartuttanu. : (
10.06.2011 - 8:17
Mietin eilen tämän luettuani (tämä oli poikkeuksellisen hyvä, juuri semmosta taidetta joka löytää yheistä pintaa monessa lukijassa), kenet olisin kohdannut, joka ei olisi masentunut mutta päättelin onnellisten teeskentelevän että saisivat toiset masentuneiksi.
Äitini oli todella masentunut. Mutta hänellä, kuten kaikilla, oli syy – lohduton, iloton, köyhä elämä. Minutkin hän olisi mielellään vienyt psykiatrille jo lapsena, muttei semmoisia ollut täällä päin.
Mielenkiintoista olisi tavata niitä ihmisiä, jotka on oivaltaneet että onnellisuus on asioiden hyväksymistä. Siis buddhalaisia ja muita asiaa miettineitä. En ole tavannut koskaan, tai olen paennut heitä, sillä haluan takertua masennukseeni jottei tarvitsisi tehdä jotain, ja jotta saisi pitää itsarin pakotienä. En ole koskaan todella tehnyt mitään. Aikoinaan korvasin sen aiheuttaman turhautumisen ryyppäämällä, nyt kun olen lopettanut sen, en enää jaksa. Jos voisi palata johonkin kohtaan, menisin parikymppiseksi ja alkaisin kuntoilla.
10.06.2011 - 8:48
Mun äidillä on erittäin paha masennus ja alkoholi-ongelma (ja kaikkea muutakin)., eikä se suostu lähtemään lääkäriin, vaikka ollaan yritetty saada sitä lähtemään. Se on sulkeutunut kotiinsa, eikä suostu lähtemään lähi-ostaria pidemmälle. Se pystyis vielä parantamaan elämän laatuaan, jos sillä olisi halua. Mutta se on tainu täysin luovuttaa, eikä anna kenenkään auttaa sitä.
Tiedän että mun äiti on vaikuttanut hirveästi mun elämänkatsomukseen, ja on saanut elämän mun silmissä vaikuttamaan usein toivottomammalta kuin mitä se oikeasti saattaa olla.
Se on kummallista, koska tuntuu että masennus on ollut suuri osa mun elämää jo niin nuoresta pitäen, etten oikeastaan osaa edes kuvitella elämääni tällä hetkellä ilman “masennusta”. Silti yritän parhaani päästä sen yli, vaikka vaikeaahan se on.
Lähi päivinä on hiukan auttanut kun olen yrittänyt iloita edes pienistä asioista. Kahlaamisesta lasten puiston altaassa, tuulesta helle-päivinä ja leikkimisestä koiran kanssa.
10.06.2011 - 11:53
Halusin vain sanoa, että olen myös masennuspotilas ja näiden merkintöjesi lukeminen on auttanut todella paljon omaa oloani, kun näkee hieman eri tavalla ilmaistuna, etten ole friikki vaan maailmassa on muitakin, joiden pää ei pelaa kuten pitäisi. Kiitos.
10.06.2011 - 12:06
Kiitos Giffi erittäin paljon kommentista! Välillä hiukan epäröin näiden päiväkirja-merkintöjen pistämistä tänne mitä mun masennukseen tulee… Mutta kun saan tuon kaltaista kommenttia, niin se ilahduttaa mua tosi paljon ja kannustaa piirtämään lisää.
Meitä on muitakin, et ole yksin masennuksesi kanssa. Tsemppiä.
10.06.2011 - 12:16
Ja ettei totuus unohtuisi: masennus ei ole lähtökohdiltaan vika, ei siitä muuten KAIKKI kärsis, se on elävän olennon taipumus reagoida.
Se on ohjain samalla lailla kuin kipu. Ilman masennusta ihminen ei pystyisi pyrkimään sietämättömiä oloista pois.
12.06.2011 - 22:03
Tee on parempi pakotie kuin alkoholi.
12.06.2011 - 22:39
täällä kanssa yksi masennuksesta pitkään kärsinyt lukee blogiasi. Ja tuntee hengenheimolaisuutta, kun saa lukea samanlaisista kokemuksista. Vaikka itse vasta aloitankin ekaa kertaa lääkityksen… Oon roikkunut hiuksen varassa, ilman hoitoa jo pitkään. Käynyt pohjamudissa, kivunnut sieltä jollain hemmetin keinolla ylös, elellyt parivuotta huterasti ja nyt olin taas aallonpohjalla. Ja jotenkin kummasti sain (kai) apua. Toivon vaan että lääkitys ois ees osa-apu tähän. tsemppiä sinulle, vaikka ei tunnetakaan.
13.06.2011 - 7:54
Aura: Voiku mun äitee uskois tuohon.
Kukkis: Toivotaan että sun lääkitys myös alkaa toimimaan, vaikkei siihenkään pidä pelkästään turvautua (tosin, itse olen tehnyt sen virheen, enkä ole luottanut terapiaan). Oon ollu vuosien varrella tosi monella eri lääkkeellä, joskus kestää löytää se “oikea” joka toimii sulle. Tsemppiä sullekin, ja kiitos lukemisesta. : )
29.08.2011 - 7:08
Täällä myös yksi pääongelmainen. o/ Jatka vaan näiden merkintöjen tekoa jos siltä tuntuu. Eihän tää mikään hyvä asia ole mutta silti tosiaan mukava nähdä ettei ole ainoa, koska siltä se usein tuntuu. Voimia! :)
Ps. Repesin ääneen tolle hameelle. Voi jessus. :D