This entry was posted
on Saturday, November 23rd, 2013 at 6:30 and is filed under kuvapäiväkirja.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.
Ajattelin tulla kiittämään sua tän blogin pitämisestä. Viime vuonna näihin aikoihin kun yritin keksiä, kuinka päästä pohjalta pois sain ajatuksen, että lähtisin vaihtoon Irlantiin, mutta niin iso askel pelotti, joten piti hakea jostain rohkaisua. Muistin lukeneeni sun blogia joskus vuosia sitten joten palasin sitten lukemaan kaikki merkinnät. Sain niistä tosi paljon rohkaisua ja varmuutta siihen, että kyllä sitä uskaltaa lähteä ulkomaille, kun kerta muutkin ovat uskaltaneet. En nyt osaa artikuloida kovin hyvin sitä, mitä halusin sanoa, mutta KIITOS! Sun takia uskalsin ottaa askeleen, joka on parantanu mun elämää huikeasti (myös Dylan Moranin löytäminen auttaa elämän parannuksessa ainakin +20).
Sulle Irlannissa asuminen on ehkä vähän erilaista kuin vain vuodeksi tänne tulevalle ihmiselle, mutta toivottavasti se on ollut sulle jos ei parempaa aikaa kaikkine vastoinkäymisineen, niin ainakin yhtä hyvää kuin mitä se Suomessa olisi voinut keskimäärin olla. Ja toivottavasti joku muukin on saanut tästä blogista kannustusta elämäänsä!
All the best, kuten näillä on tapana sanoa,
Katarina
Eipä kestä? Mukava tietää että tästä blogista on jollekin jotain iloa ja rohkaisua, vaikken täysin ehkä ymmärräkään miten.
Vaikea sitä tietää miten elämä ois jatkunut Suomessa, jos en ois lähtenyt. Vaikka täällä onkin vastoinkäymisiä, niin kyllä niitä Suomessakin varmasti olisi ollu ihan yhtä paljon, tosin erilaisia.
Toivottavasti sun Irlanti-kokemus on positiivinen.
28.11.2013 - 21:11
Onneks ei ollut mitään vakavampaa ja kissakin pelastui…? Olen pari kertaa herännyt yöllä siihen että talossa on tulipalo, ja se ei ole hauskaa. :O
11.12.2013 - 17:38
Ensinnäkin: onneksi ei sattunut naarmuja pahemmin ja kissakin pääsi ulos. Toivottavasti ei jäänyt pahoja traumoja.
Toiseksi: Tervetuloa takaisin! Sinnua on kaivattu! :)
10.01.2014 - 22:18
Moi Verna!
Ajattelin tulla kiittämään sua tän blogin pitämisestä. Viime vuonna näihin aikoihin kun yritin keksiä, kuinka päästä pohjalta pois sain ajatuksen, että lähtisin vaihtoon Irlantiin, mutta niin iso askel pelotti, joten piti hakea jostain rohkaisua. Muistin lukeneeni sun blogia joskus vuosia sitten joten palasin sitten lukemaan kaikki merkinnät. Sain niistä tosi paljon rohkaisua ja varmuutta siihen, että kyllä sitä uskaltaa lähteä ulkomaille, kun kerta muutkin ovat uskaltaneet. En nyt osaa artikuloida kovin hyvin sitä, mitä halusin sanoa, mutta KIITOS! Sun takia uskalsin ottaa askeleen, joka on parantanu mun elämää huikeasti (myös Dylan Moranin löytäminen auttaa elämän parannuksessa ainakin +20).
Sulle Irlannissa asuminen on ehkä vähän erilaista kuin vain vuodeksi tänne tulevalle ihmiselle, mutta toivottavasti se on ollut sulle jos ei parempaa aikaa kaikkine vastoinkäymisineen, niin ainakin yhtä hyvää kuin mitä se Suomessa olisi voinut keskimäärin olla. Ja toivottavasti joku muukin on saanut tästä blogista kannustusta elämäänsä!
All the best, kuten näillä on tapana sanoa,
Katarina
17.01.2014 - 11:47
Eipä kestä? Mukava tietää että tästä blogista on jollekin jotain iloa ja rohkaisua, vaikken täysin ehkä ymmärräkään miten.
Vaikea sitä tietää miten elämä ois jatkunut Suomessa, jos en ois lähtenyt. Vaikka täällä onkin vastoinkäymisiä, niin kyllä niitä Suomessakin varmasti olisi ollu ihan yhtä paljon, tosin erilaisia.
Toivottavasti sun Irlanti-kokemus on positiivinen.